DiGiCon uusin tulokas on kaivattu täydennys valmistajan Quantum-sarjaan. Vastikään julkaistu uutuus ei ole pelkästään moderni päivitys räkkikokoisesta mikseristä, vaan Quantum 112 on ensimmäinen Digico, joka on aidosti suunniteltu lentokeikkoja varten. Suunnittelussa on huomioitu lentoyhtiöiden matkatavarasäädökset ja Q112 mahtuu lentokoneen ruumaan vakiomatkatavaran mitoissa. Mikseri lisäkortteineen ja siihen sovitettu Pelicase Air 1637 -laukku painavat yhteensä vain 23kg.

Täysiverinen Quantum

Vaikka Quantum 112 on fyysisesti sarjan pienin, se ei tingi ominaisuuksista. Konsoli tarjoaa 80 tulokanavaa, 24 aux- ja ryhmäbussia, LR/LCR-master-bussit sekä 12×8-matriisin, kaikki täydellä kanavaprosessoinnilla. Lisäksi käytössä on 12 ohjausryhmää ja kaksi solo-bussia.

Kompaktiin kokoon on mahdutettu kirkas 17” monikosketuskosketusnäyttö, jonka kautta mikserin toimintoja voidaan operoida tuttuun tapaan. Uudet 100 mm kosketusherkät Bourns-faderit ja perinteiset LCD-kanavanäytöt tekevät työskentelystä sulavaa ja täsmällistä.

Näytön oikealla puolella sijaitsevien taajuuskorjain-enkoodereiden määrästäkään ei ole karsittu vaan neljän kaistan säätimet löytyvät edelleen suoraan luontaisilta paikoiltaan. Samoin näytön alapuolella on tuttu näkymäkohtaisesti mukautuva säätimien ja painikkeiden rivi.

Quantum-prosessointi

Quantum-sarjalle ominaiset huipputekniikat löytyvät luonnollisesti myös tästä mallista. Mukana ovat muun muassa Mustard Processing -kanavaprosessoinnit (vapaasti valittavissa 20 kanavaan), Spice Rack -FPGA-pluginit (6kpl) sekä Nodal Processing (24kpl), jotka laajentavat miksauksen mahdollisuuksia merkittävästi. Lisäksi käytettävissä on 12 graafista EQ:ita ja kahdeksan perinteistä efektiprosessoria, joiden avulla mausteita ja työkaluja löytyy jokaiseen tarpeeseen.

Mikseri sopii Suomen olosuhteissa erinomaisesti monitorimiksaustehtäviin, joissa erityisesti Nodal Processing loistaa: sen avulla samasta kanavasta voidaan tehdä eri sävyisiä miksauksia eri kuunteluihin ilman perinteistä kanavasplittausta. Kompakti koko mahdollistaa myös erilaiset vaativat seminaaritilaisuudet, joissa saliäänipöydän mahdollisimman pieni koko, mutta samaan aikaan monipuoliset ominaisuudet ovat perusvaatimuksena.

Liitännöissä ei ole pihtailtu

Quantum 112:n takapaneeliin on mahdutettu varsin kattava liitäntävalikoima sen kokoon nähden. Paikallisesti tarjolla on 16 analogituloa ja kahdeksan lähtöä XLR-liittimin, kaikki toteutettuna uusilla Stadius-etuasteilla ja 32-bittisillä AD/DA-muuntimilla.

Digitaalipuolella vakiona löytyy kahdennetut 64×64-kanavaiset Dante-portit etuasteohjauksin sekä stereo AES/EBU -sisään- ja ulostulo. Lisäksi konsolissa on neljä diskreettiä MADI-liitäntäparia ja integroitu 48-kanavainen UB MADI, jonka kautta onnistuu suora kytkentä tietokoneeseen esimerkiksi moniraitaäänitystä ja virtuaalista soundcheckiä varten.

Laajennettavuutta tuovat kaksi DMI-paikkaa, jotka hyväksyvät koko olemassaolevan Digico-korttivalikoiman perinteisistä I/O-korteista aina Fourier Audioon sekä Waves SoundGridiin ja immersiiviseen Klang-monitorointiin. Ja koska kyse on Quantum-sarjan tuotteesta, Klang- ja Fourier Audio integraatiota voidaan ohjata suoraan mikserin käyttöliittymästä. Tarvittaessa kokonaisuus voidaan vielä liittää lisävarusteena saatavan Optocore-liitynnän kautta osaksi suurempia kokonaisuuksia.

Muihin vakio-ominaisuuksiin lukeutuvat SMPTE-sisääntulo XLR-liitännällä, MIDI in, out ja thru -portit, Kaksi GPI- ja kaksi GPO -porttia ulkoisille ohjauskytkimille, kukin omalla 6,3mm jakillaan, neljä ethernet-porttia ohjausverkotusta silmälläpitäen sekä kaksi USB-liitäntää takapaneelissa ja yksi käyttöpinnassa. Takapaneelin DisplayPort-liitäntään voidaan kytkeä ulkoinen näyttö. Mikserissä on myös vakiona kaksi erillistä virtalähdettä käyttövarmuuden maksimoimiseksi.

Q112 tarjoaa kuulokeulostulot sekä 6,3 mm että 3,5 mm plugilla – liitännät löytyvät sekä takapaneelista että käyttöpinnan vasemmasta alakulmasta.

Käytännön hyödyt konkretisoituvat kentällä

Q112 ei varsinaisesti tuo Quantum-sarjaan uusia teknisiä toiminnallisuuksia, vaan sen merkittävin saavutus on kompakti koko ilman kompromisseja. Konsoli voidaan kuljettaa lentokoneessa ilman erikoisjärjestelyjä, mikä tekee siitä loistavan työkalun lentokeikoille ja muuten tilakriittisille kiertueille.

DiGiCon tutkimus- ja kehitysjohtaja Michael Aitchison korostaa projektin asettamia haasteita ja saavutuksia: “Aikaisempi pienin mikserimme, SD11, painoi jo ilman kuljetuskoteloa yli 24 kiloa ja nousi koteloituna jopa 73 kiloon. Quantum112 on lähes 70 prosenttia kevyempi, mutta samalla huomattavasti suorituskykyisempi. Lopputulos on kompakti, kestävä ja tehokas mikseri, josta olemme erittäin ylpeitä.”

SD- ja Quantum-miksereiden käyttäjille Q112 tuntuukin heti tutulta: käyttölogiikka, säätimet ja ohjelmisto jatkavat samaa perinnettä, joten siirtyminen uuteen malliin on vaivatonta. Muiden Quantum-sarjan äänipöytien sekä vanhemman SD-sarjan konfiguraatiot on konvertoitavissa ilmaisella SD-convert -ohjelmistolla Q112-yhteensopivaksi. Tämäkin helpottaa uuden version käyttöönottoa ja siirtymistä uudempaan työkaluun, ilman aiemmilla konsoleilla tehdyn työn kadottamista.

Toimitukset ja saatavuus

DiGiCo Quantum 112:n toimitukset alkavat lokakuun lopulla 2025. Laitteen veroton listahinta on 19 900 €, ilman lisävarusteita. Mikserin voi ostaa ilman kuljetuscasea, mainitulla kustomoidulla Pelicasella tai perinteisellä Digicon 3-osaisella renkaallisella roadcasella. Olemme ottaneet vastaan ennakkotilauksia mikserin julkistuksesta lähtien, ja suoran oston lisäksi tarjoamme myös joustavia rahoitusvaihtoehtoja, kysy rohkeasti lisää!

   

DiGiCo on luvannut Quantum112 saapuvan näytille Tampereella 8.-9.10. järjestettäville AVITA-messuille maahantuojansa Intersonic Oy:n osastolle. Mikserimalli on saanut osakseen suurta kiinnostusta ja keskiviikkona 30.9. tapahtuneen julkistuksen myötä siitä saatiin jo lähes kymmenkunta ennakkotilausta ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Kuvassa Digico-tuotepäällikkömme Jorma Tikka tutkii uutuutta.

Intersonicin myyntijohtaja Antti Rintamäki on syystäkin innoissaan tuotteesta ja kuvailee mikseriä näin: “Tätä tuotetta on odotettu jo muutama vuosi. Kyseessä on ensi kesän THE monitoripöytä! Lentäminen oli vahvasti mukana tuotteen lanseeraamisessa, niin ennakkoon, kuin itse Chessingtonin julkistustilaisuudessa, jossa olimme paikanpäällä Digico-tuotepäällikkömme Jorma Tikan kanssa.”

Videotuotannoissa ja dokumenttikuvauksissa ääni on usein vähintään yhtä tärkeä kuin kuva. Tascam FR-AV4 on nelikanavainen kenttätallennin, joka on suunniteltu erityisesti tilanteisiin, joissa äänentallennuksen on onnistuttava kerralla oikein. Se yhdistää 32-bittisen floating point -tallennuksen, sisäisen aikakoodigeneraattorin ja HDMI-synkronoinnin jämäkkään pakettiin, joka kulkee helposti kuvauspaikalta toiselle.

Laaja dynamiikka ja hiljaiset etuasteet

FR-AV4:n äänenlaadun tae on kahden rinnakkaisen A/D-muuntimen yhdistelmä, joka mahdollistaa jopa 133 dB:n dynaamiikan. Jokainen neljästä XLR/TRS-combo-sisääntulosta käyttää Ultra HDDA -etuasteita, joiden pohjakohina on vain EIN -127 dBu. Tämä tarkoittaa käytännössä, että sekä hiljaiset yksityiskohdat että kovat transientit tallentuvat säröttömästi ilman tarvetta jatkuvalle input gain -asetusten säätämiselle. Tallennus onnistuu neljälle erilliselle audioraidalle sekä näistä sisäisesti miksattavalle stereosummalle. SDXC-muistikortin maksimi tallennustila on 512 gigatavua.

Kattava synkronointi ja liitännät

FR-AV4:ssa on sisäinen TCXO-aikakoodigeneraattori, 3,5 mm TC I/O, HDMI-sisään/ulos sekä USB-aikakoodilähtö. Lisäksi se tukee Atomos Bluetooth -synkronointia lisävarusteena saatavan AK-BT2-adapterin avulla. HDMI:n kautta laite paitsi välittää läpi maksimissaan 4K/60 ja 8K/30 signaalia, ja tarjoaa myös kellosynkronoinnin, tallennuksen käynnistyksen ja useiden laitteiden kytkennän samaan ketjuun. Tämä tekee tallentimen sopivaksi monikameratuotantoihin, joissa ääniraitojen on oltava kuvan kanssa täsmällisesti synkassa.

Suunniteltu kenttäolosuhteisiin

1,9 tuuman kosketusnäyttö ja datarulla tekevät käytöstä helppoa, ja Monitor Select -toiminto tekee signaalin reitityksestä selkeää. Laitteessa on audion prosessointia varten kaikissa kanavissa bassoleikkuri, limitteri, taajuuskorjain sekä noise gate. Lisäksi äänigeneraattori testaukseen ja tasojen sovittamiseen. FR-AV4 tukee myös ambisonics-tallennusta A- ja B-formaateissa, vaikkapa VR- ja 360°-tuotantoihin.

Kenttätyössä arvostetaan monipuolista ja kahdennettavaa virransyöttöä. FR-AV4 toimii neljällä AA-paristolla tai erikseen hankittavalla PS-P520U -verkkolaitteella. Tämän lisäksi laitteen USB-liitäntää voi käyttää virransyöttönä, joka mahdollistaa erilaisten akkupankkien hyödyntämisen. Laitteen käyttöaika riippuu aina akkuteknologiasta ja phantom-virran käytöstä: esimerkiksi litiumparistoilla voidaan saavuttaa jopa 17 tunnin stereotallennus ja täydellä nelikanavaisella phantom-kuormalla ja HDMI-synkronoinnilla käyttöaika on noin 4 tuntia.

Monipuolinen tallennusväline

Laitteella voi tallentaa audiota WAV (BWF) -muodossa 24- tai 32-bittisenä sekä MP3-muodossa, näytteenottotaajuuksien yltäessä aina 192 kHz asti. USB-C-liitännän kautta FR-AV4 toimii myös suoraan ilman ajureita 6 in / 2 out -äänikorttina 48 tai 96 kHz näytteenottotaajuudella.

Langaton Bluetooth-ohjaus ja -monitorointi onnistuu Tascam Recorder Connect -sovelluksella, jolla voi hallita jopa viittä laitetta samanaikaisesti. Applikaatio on saatavilla iOS ja Android -käyttöjärjestelmiin.

Windows ja macOS -käyttöjärjestelmiin saatavilla oleva ilmainen Audio File Browser helpottaa tallentimella olevien tiedostojen hallintaa. Ohjelmisto toimii FR-AV4:n lisäksi myös useiden muiden Tascam-tuotteiden kanssa.

Kenttätyöhön rakennettu

Rungoltaan FR-AV4 on kompakti (184×42×130 mm) ja painoa sillä on alle 800 grammaa paristoineen. Mukana toimitetaan BH-4AA-paristokotelo, ja laitteessa on kamerakierre kiinnitystä varten niin ylä- kuin alapuolella.

Laitteen helppo käyttö, tukeva rakenne, monipuoliset synkkausmahdollisuudet ja kohtuullinen hintataso tekevät siitä käytännöllisen lisän niin yksittäisen kuvaajan laukkuun kuin suuremman tuotantoryhmän työkaluvalikoimaan.

Tascam FR-AV4 tulee saataville lokakuussa 2025 ja sen veroton listahinta on kirjoitushetkellä 750€.

Lisätietoja:

Kun äänijärjestelmä halutaan virittää hyvin, ymmärtää tilan akustista käyttäytymistä tai tietää vaikkapa konsertin todellinen äänenvoimakkuustaso, edellytyksenä on poikkeuksetta oikeaoppinen mittaustapa ja riittävän hyvillä välineillä. Keskeinen osa tätä ketjua on mikrofoni, joka poimii mitattavan signaalin.

Mittaaminen ei kuitenkaan ole koskaan pelkästään yhdestä komponentista kiinni, vaan itseasiassa mikrofonin, kalibroinnin, äänikortin ja mittausohjelmiston tai mittalaitteen yhteistulos. Ja lopulta kaikkein tärkeimpänä mittaajan kyky tulkita tuloksia ja kysyä kulloinkin oikeat kysymykset, joihin mittaus antaa vastauksen.

Koko signaaliketju ratkaisee

Mittaamisessa pätee erityisen hyvin vanha tuttu sanonta: kokonaisuus on yhtä huono kuin sen heikoin lenkki. Ääneen intohimoisesti suhtautuvat henkilöt puhuvat usein hyvästä tai huonosta soundista ja nyansseista; miltä jokin mikrofoni tai kaiutin kuulostaa, tai jopa tuntuu. Mittaamisen estetiikka perustuu eri lähtökohtiin, koviin faktoihin ja teknisiin suoritusarvoihin. Kysehän on siis nimenomaan mittaamisesta, ei tunneseikoista. Käymmekin seuraavaksi läpi lyhyesti audiomittauksen signaaliketjua ja muutamaa yleisintä mittaustapaa.

Mikrofoni on mittauksen korvat

Sävykkyys, hyvä soundi, käsittelyäänien vaimennus, voimakas suuntaavuus tai mahdollisimman matala pohjakohina eivät ole mittamikrofoneihin ensisijaisesti liitettäviä suureita. Sen sijaan laadun mittareina ovat tasainen taajuusvaste vähintään ihmisen koko kuuloalueella, mahdollisimman suuri äänenpaineen kesto, vähän signaalin värittymistä aiheuttava mekaaninen muoto ja rakenne sekä mahdollisimman hyvä tasalaatuisuus myös eri yksilöiden välillä. Mittamikrofonit ovat myös poikkeuksetta pallokuvioisia, eli kuulevat äänen yhtä hyvin joka suunnasta.

Mittamikrofonit luokitellaan karkeasti kahteen tai itseasiassa kolmeen luokkaan. Kaikkein laadukkaimpia Class I -mittamikrofoneja käytetään yleensä laboratorio-olosuhteissa, rakennusakustiikan mittauksissa ja kaiuttomissa huoneissa tapahtuvissa mittauksissa sekä vaativimmissa melumittauksissa. Mikrofonien hintatason takia, harva haluaa näiden päätyvän esimerkiksi festivaalien päälavan yleisön keskelle pölyn, sateen, mekaanisen rasituksen tai jopa varastamisen kohteeksi.

Meille tutummat Class II -luokan mikrofonit edustavat valtaosaa keikkaympyröissä käytettävistä mikrofoneista. Tämä laatutaso asettaa riittävät vaatimukset, jotta ne ovat luotettavia mittausvälineitä ammattilaisille, mutta hintaluokka pysyy vielä maltillisena ja jopa freelancerin saavutettavana.

Se kolmas luokka onkin itseasiassa luokittelemattomat mikrofonit, joiden suorituskykyä ei määrittele standardit, vaan käyttäjän on luotettava valmistajan antamiin spekseihin tai vertailumittauksiin vaikkapa Class II -luokan mikrofonien kanssa.

Muitakin laadullisia vertailukriteerejä mikrofoneille löytyy, mutta Class-luokittelu on meidän toimintaympäristössämme se tavallisimmin käytetty referenssi.

Koolla on väliä

Eri valmistajien mikrofonit ovat usein myös fyysisesti eri kokoisia. Mekaanisen rakenteen lisäksi mikrofonin kokoon vaikuttaa myös itse kapselin halkaisija. Mikrofonin kärjen fyysinen koko on ratkaiseva tieto silloin, kun mittausvälineistö halutaan kalibroida äänenpaineen mittausta varten. Tämä tapahtuu nimenomaisesti tätä tarkoitusta varten olevilla kalibraattoreilla, jotka yleensä tarjoavat sisäisestä kaiuttimestaan 94dB ja 110dB referenssisignaalin. iSEMcon SC-1 kalibraattori on oiva esimerkki tällaisesta. Se on erittäin tukevarakenteinen ja keikkaolosuhteita kestävä työväline.

SC-1 kalibraattorin toiminta on hyvin suoraviivaista. Käyttöpainikkeet on upotettu rungon päätyyn ja on/off-painikkeen rinnalla on vain valintakytkin, halutaanko 94dB vai 110dB testisignaali. Toisessa päässä on kolo adapterille, jonka avulla mikrofoni sovitetaan mekaanisesti ja akustisesti laitteeseen. SC-1 toimii 9V pariston avulla ja kokemukseen perustuen, irrallisia soviterenkaita ei välttämättä kannata säilyttää mittarin kanssa samassa pussukassa, koska ne voivat vahingossa kytkeä mittarin päälle ja tällöin pidemmän ajan kuluessa paristo kuluu loppuun. Samoin sovitteet kannattaa merkitä ja nimetä, esimerkiksi teippimerkintälaitteella. Näin omistajasta ei ole epäselvyyttä ja niiden tarkka malli pysyy tiedossa. Kun merkinnän tekee sovitteen ulkoreunaan, se napakoittaa istuvuutta kalibraattoriin ja adapteri pysyy kuljetuksen aikana paikallaan. Kalibraattorin hinta on kirjoitushetkellä 325€ alv0%.

Kalibroidessa mittamikrofoni yhdistetään tiiviisti kalibraattoriin oikeankokoisella adapterilla ja mittalaitteisto kalibroidaan annetun referenssisignaalin mukaiselle tasolle. Tämän jälkeen järjestelmällä voidaan mitata todellisia äänenpaineen tasoja, kunhan mikrofoni pysyy samana ja mittaetuasteen vahvistusta ei muuteta. Poikkeuksellisesti esimerkiksi Smaart-mittaohjelmisto yhdessä Audient EVO -äänikorttien kanssa tarjoaa ohjelmallisen gain-kompensaation, jolloin etuasteen vahvistusta voi vapaasti säätää kalibroinnin pitäessä edelleen kutinsa. Ylipäätään mittauksissa suositaan nykyisin äänikortteja, joissa vahvistuksen säätö on softallinen, eikä analogisen gain-potikan varassa. Näin asetettu vahvistus pysyy oikeana myös pidemmällä aikavälillä.

Yleisimmät halkaisijat mittamikrofoneille ovat ¼  ja ½ -tuumaa ja SC-1 kalibraattorin vakiovarusteisiin kuuluu sovitteet molemmille. 10mm kokoisia mikrofoneja ovat esimerksi RTA420 tai dbx -mittamikrofonit sekä näiden johdannaiset ja kopiot. Eniten harmaita hiuksia sovitteiden suhteen käyttäjille ovat aiheuttaneet erikoisemman muotoiset mittamikrofonit, kuten kärjestään kapeneva DPA 4090 tai Beyerdynamic MM 1. Jälkimmäisestä on olemassa ainakin kahta eri ikäistä tuotantoversiota, joissa mikrofonin pintakäsittelyn paksuus on vaihdellut, tämän vuoksi MM1-sovitteen kanssa tulee olla tarkkana.

iSEMcon valmistaa kalibraattorisovitteita kaikkiin edellämainittuihin ja myös muihin erikoisempiin mikrofonimalleihin. Adapterien hintaluokka on noin 30€ alv0%.

iSEMcon EMX-7150 – nykypäivän luottotyökalu

Yksi tämän hetken vakiintuneimpia valintoja ääniammattilaisten mittamikrofoniksi on iSEMcon EMX-7150. Se on laadukkaaksi Class II -luokan mittamikrofoniksi kohtuuhintainen, mekaanisesti kestävä, taajuusvasteeltaan tasainen (+/- 0,5dB) ja kestää yli 140dB SPL äänenpainetta. Kuten valtaosa Class II -luokan mikrofoneista, sekin on ¼-tuuman kokoa. EMX-7150 toimii 12-52V phantom-virralla ja on ulostulotasonsa puolesta yhteensopiva useimpien äänikorttien ja mittareiden kanssa. Mikrofonin hinta on 275€ alv0%.

Valmistaja tarjoaa verkkosivuillaan mikrofonin sarjanumeron perusteella ladattavan – aidosti mitatun – taajuusvasteen kompensaatiotiedoston. Tämän avulla eri mikrofonien yksilölliset erot voidaan mittaohjelmistossa ikään kuin ”nollata”. Mikrofoneista on myös saatavilla sovitettuja pareja, tripletteja, jne.

On toki tärkeää monikanavaisissa mittaustilanteissa, että mikrofonit ovat keskenään mahdollisimman samanlaisia, mutta matchattyjen settien konkreettisesta hyödystä voidaan olla monta mieltä. Käytännössä mittausympäristö aiheuttaa suurempia muutoksia, kuin vakiomikrofonien keskinäiset erot. Tämä on havainnollisesti todistettu eri mittauskoulutusten yhteydessä. Mikrofonin siirtäminen 5cm eri kohtaan aiheuttaa suuremman muutoksen mittaustuloksessa, kuin kahden eri mikrofonin välinen taajuusvasteen ero. Mieti siis tavoitteletko sovitetulla setillä itsellesi enemmän mielenrauhaa, vai onko tämä todella käytössäsi tarpeellinen ominaisuus.

SPL ei ole mielipidekysymys – mutta voi mittauskin vääristää totuutta

”Nyt ääntä hiljaisemmalle, täällä on ainakin 200 desibeliä!” Kuulostaako tutulta? Äänentasoista on kaikilla mielipide, mutta harvoin yleisön mielipiteet perustuvat oikeaoppisesti mitattuun faktaan. SPL-mittari on nykyisin saatavilla applikaationa lähes jokaiseen älypuhelimeen ja sen myötä mittaajia on myös joka lähtöön. Nämä puhelimella tehdyt mittaukset antavat lähinnä viitteellisiä tuloksia ja niiden oikeellisuuteen voi vaikuttaa moni ulkoinen tekijä. Desibeli on myös ylipäätään hankalasti ymmärrettävä mittayksikkö, joten sen kanssa tulee olla tarkkana.

Äänenpainetason mittaaminen, erityisesti live-tilanteissa asettaa mittalaitteille poikkeuksellisen kovat vaatimukset. SPL-mittauksessa ei riitä, että mikrofonin taajuusvaste on tasainen – sen on myös kestettävä hetkelliset äänenpainehuiput vääristymättä. SPL-mittauksia tehdään yleensä eri aikaikkunoihin peilaten. Kuulijoiden terveyden kannalta hetkellisiä huippuja merkittävämpää on pidemmän ajan altistuminen. Altistumiseen vaikuttaa kokonaiskertymä, joka on käytännössä summa kaikesta tietyssä ajassa kuuluneesta äänestä, oli se sitten yksittäisiä voimakkaampia iskuja, pyrotekniikan pamahduksia tai vaikkapa taukoja kappaleiden välissä. Mittaamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että koko mittalaitteisto kykenee suoriutumaan myös niistä kaikkein voimakkaimmista huipuista.

Jos konsertin äänentaso on ollut 99dB SPL LAeq10 – eli mutkat suoraksi vedettynä: kuulon herkkyyden mukaan matalia taajuuksia vähemmän huomioiva kymmenen minuutin aikainen äänenpaineen kokonaiskertymä – silloin voimakkaimmat hetkelliset äänenpaineen huiput ovat yleensä osuneet noin 130-135dB SPL välimaastoon. Jos mittamikrofonin tai äänikortin rajat tulevat vastaan vaikkapa 125dB SPL -tasolla, kaikki tämän yli menevä äänenpaine jää mittauksessa vain 125dB SPL -tasolle, vaikka itse mittari tai ohjelmisto voisi antaa suurempia lukuja. Mittaus ei siis tällöin anna lainkaan oikeaa tulosta.

Valtaosa edullisimmista mittamikrofoneista ei kestä edes 130dB SPL äänenpainetta, niinpä ne ovatkin soveltuvampia muuhun, kuin luotettavaan SPL-mittaukseen. On myös valitettavaa, että tietyn – tässäkin jutussa aiemmin mainitun – valmistajan mittamikrofoneissa todellinen maksimi SPL -suorituskyky on vaihdellut eri aikakausina, vaikka mikrofonin tekninen dokumentaatio on säilynyt muuttumattomana. Tällainen on ilmetessään harmillinen yllätys, varsinkin kun puhutaan mittalaitteista.

EMX-7150:n kohdalla maksimiäänenpaineen kesto on harvinaisen korkealla – yli 140 dB SPL ja käytännön mittauksissa on dokumentoitu 145 dB SPL 3% THD:llä. Tämä tarkoittaa, että mikrofonilla voidaan tehdä luotettavia SPL-mittauksia myös konserttiolosuhteissa.

RTA-mittaus on lähin visuaalinen vastine sille, mitä me kuulemme

Real-Time Analyzer eli RTA on monelle ensimmäinen kosketus akustiseen mittaamiseen. Sen visuaalinen ilme – nousevat ja laskevat taajuusviipaleet – on lähimpänä oleva visuaalinen kuva siitä, miltä ääni kuulostaa: ”enemmän matalia, vähemmän keskialuetta, pieni nouseva piikki jossain diskantin puolella”. Tässä mielessä RTA on intuitiivinen – se näyttää juuri sen, minkä moni kokee kuulevansa.

Vaikka RTA toimii havainnollisena työkaluna, sen vahvuudet ovat rajoittuneita. Se ei kykene tunnistamaan aika- tai vaihe-eroja, eikä se osaa kertoa, mistä jokin taajuuspiikki johtuu: kuuluuko se kaiuttimesta, huoneesta, yleisön vislauksesta, vai yksinkertaisesti mittauspisteen akustisesta summauksesta.

Puutteistaan huolimatta RTA on käyttökelpoinen työkalu, esimerkiksi miksaustilanteessa. Sen avulla voidaan nopeasti ja korvakuuloa tarkemmin tulkita millä taajuudella orastava puhemikrofonin kierto tai humiseva bassorummun sointi sijaitsee. Monissa nykypäivän digimiksereissä RTA-näkymä onkin saatavilla jopa kanavakohtaisesti taajuuskorjaimen ”taustalle”. Tämä helpottaa edellä mainittujen ongelmien löytämistä. Vaihtoehtona on myös käyttää vaikkapa Smaartin kaltaista mittausohjelmistoa. Nokkelimmat ohjaavat Smaartin monikanavaiseen RTA-näkymään samanaikaisesti mikserin ulostulon, erillisen soolokuuntelun ja mittamikrofonin signaalin. Näitä vertailemalla voi havaita vaikkapa, onko jokin taajuuden korostuma jo itse miksatussa sisällössä, jossakin yksittäisessä kanavassa vai ilmestyykö se akustisten olosuhteiden myötä.

RTA-mittauksen suhteen mittamikrofonin tärkein ominaisuus on tasainen taajuusvaste. Järkevästi tulkittava RTA-näkymä perustuu yleensä jonkinlaiseen ajalliseen keskiarvoon ja äärimmäisen nopeat transientit, ja tämän myötä hetkelliset huippuäänenpaineet eivät ole mittauksen kannalta aivan kriittisimpiä.

Mutta jos halutaan ymmärtää ja tulkita äänijärjestelmiä syvällisemmin, tarvitaan jotain enemmän kuin RTA.

FFT ja Transfer Function

Fast Fourier Transform (FFT) ja siitä johdettu Transfer Function -mittaus vievät mittaamisen seuraavalle tasolle. Mittaustapa perustuu kahden signaalin vertailuun: alkuperäinen referenssisignaali ja tavallisimmin mikrofonilla mitattu ääni. Tällä mittaustavalla voidaan tutkia äänisignaalia myös eri kohdasta sähköistä signaaliketjua, ennen kuin se toimitetaan kaiuttimesta kuuluville. Kahta signaalia verratessa, voidaan tulkita, mitä signaalille on tapahtunut lähtö- ja mittauspisteen välillä – sekä taajuuden että ajan suhteen.

Tämän mittaustavan suurin etu on sen kyky paljastaa järjestelmän taajuusvaste ja vaihevaste. Tällä menetelmällä voidaan myös mitata esimerkiksi viive eri kaiuttimien tai elementtien välillä.

Mainittavaa on, että FFT-mittaus ei ole yksittäinen hetki, vaan tavallaan analyysi koko signaaliketjusta ja se paljastaa usein myös akustiikan aiheuttamia vaikutuksia. Ja kun mittaustapa perustuu eri signaalien suhteeseen keskenään, mittaus on vähemmän altis ympäristön satunnaiselle melulle tai hetkellisille poikkeamille – toisin kuin yksikanavaiset mittausmenetelmät. Ja tämä mittaustapa ei useimmissa tilanteissa ole lainkaan riippuvainen äänen voimakkuudesta, kunhan mitattava signaali on riittävästi ympäristön pohjamelua – esimerkiksi ilmastoinnin huminaa – voimakkaampi.

Mutta kuten aina, tarkkuus perustuu mittausketjuun: mikrofonin lineaarisuuteen, kalibrointiin ja siihen, ettei järjestelmä kuormitu missään vaiheessa liikaa. Tämä tuo meidät lopulta mittauksen fyysiseen todellisuuteen – koko signaaliketjun ymmärtämiseen.

Mittausjärjestelmä on ketju – ja jokainen osa on kriittinen

Vaikka mittamikrofoni on ensimmäinen ja näkyvin osa akustista mittausjärjestelmää, se on vasta yksi komponentti. Järjestelmä on aina ketju: mikrofoni – äänikortti tai mittari – ohjelmisto tai mittarin antama mittaustulos. Ja kuten ketjussa aina, sen heikoin lenkki määrää lopputuloksen.

Yksi tärkeä, mutta usein sivuutettu osa mittaustarkkuutta on mikrofonin herkkyys ja sen suhde äänikortin tulopuolen vastaanottokykyyn. Herkkyys kertoo, kuinka suuri jännite mikrofonista syntyy tietyllä äänenpaineella. Jos mikrofonin ulostulo on liian voimakas, äänikortti saattaa ylikuormittua jo ennen kuin mitattava äänenpaine saavuttaa maksimitasonsa. Tällöin mittaus jälleen vääristyy – ei siksi, että mikrofoni ei kestäisi ääntä, vaan siksi, että äänikortti ei kestä signaalia. Useimmat modernit ja edullisetkin äänikortit ovat taajuusvasteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan riittäviä sähköakustisiin mittauksiin, kunhan vain pidetään huolta, että mikrofonin ulostulotaso on sopiva.

EMX-7150 on suunniteltu tältä osin hyvin käytännönläheisesti. Sen herkkyys, noin 7 mV/Pa, tuottaa 140 dB SPL -tasolla vain hieman yli 5 dBu:n ulostulon – tämä sopii mainiosti useimmille äänikorteille ilman pelkoa signaalin klippaamisesta.

Kun koko mittausketju on kunnossa, voidaan luottaa saatuihin tuloksiin ja itse mittaaja voi keskittyä kysymään oikeita kysymyksiä ja tekemään mittaustulosten perustella oikeanlaisia toimenpiteitä, olivatpa ne sitten konserttitilanteen kokonaisvoimakkuuden hillitsemistä, kaiuttimen taajuusvasteen säätämistä tai kahden eri kaiuttimen välisen aikaeron korjaamista.

Kysymykseen, kuinka tulla hyväksi mittaajaksi, vastaus piilee oikeastaan itsessään. Mittaaminen on kuin minkä tahansa muun asian oppiminen, sitä oppii vain mittaamalla ja kokeilemalla. Ja aivan aluksi kannattaa poistaa esteet itse mittaamisen aloittamisesta. Rakenna itsellesi sellainen mittasetti, joka on nopea ja helposti otettavissa käyttöön. Voit aloittaa vaikka edullisilla välineillä ja ilmaissoftilla. Laitteistoa voi aina päivittää myöhemmin ammattimaisempiin työkaluihin, kunhan mittaamisessa on päässyt ensin alkuun. Oppimateriaalia mittaamiseen löytyy vaikkapa Rational Acousticsin support-sivustolta.

Virtain Helluntaiseurakunta tunnetaan monipuolisesta toiminnastaan, johon kuuluu jumalanpalvelusten lisäksi musiikkitilaisuuksia, kokouksia ja erilaisia tapahtumia, joissa puhe ja musiikki ovat keskeisessä roolissa. Salissa noin 25 vuoden ajan uskollisesti palvelleen äänentoistojärjestelmän tekninen ja toiminnallinen käyttöikä oli tullut tiensä päähän. Vaikka se oli aikoinaan ollut käyttökelpoinen ja silloisen mittapuun mukaan toimiva, oli tullut korkea aika tehdä päivitys, joka vastaisi tämän päivän vaatimuksia ja käyttötilanteita. 

Uudistuksen suunnittelun ja toteutuksen tavoitteena ei ollut pelkästään vaihtaa uudet laitteet – vaan aikaansaada eheä kokonaisuus, joka olisi selkeä, huomaamaton, tasapainoinen ja toimiva kaikissa tilanteissa. Puheen selkeys ja tasainen kuuluvuus oli ensiarvoisen tärkeää.  

Vanha järjestelmä ja uudet tarpeet

Edellinen järjestelmä oli suunniteltu ensisijaisesti puheen toistamiseen aikana, jolloin lavan käyttö ja tilaisuuksien laajuus olivat rajallisempia kuin nykyään. Kaiuttimien peitto ei ulottunut koko saliin, ja erityisesti salin laidoilla puheesta oli vaikea saada selvää. Lisäksi salin takaosan avattavien seinien taakse jäävät lisätilat jäivät äänen osalta käytännössä täysin pimentoon. Matalien taajuuksien toisto oli myös nykyisen tarpeen kannalta lähes olematonta, mikä taas vaikutti merkittävästi musiikkiesitysten kokemuksellisuuteen. 

Haasteena oli myös puhemikrofonien kiertoherkkyys. Se rajoitti puhujien liikkumista ja mikrofonien sijoittelua, mikä aiheutti jatkuvaa varovaisuutta ja teknistä säätöä tilanteissa, joissa huomion tulisi olla täysin sisällössä. Vaikka tavallaan järjestelmä toimi ja oli edelleen ehjä, se ei kuitenkaan enää vastannut nykyajan vaatimuksia. Tarvittiin enemmän kuin vain uudet kaiuttimet vanhojen tilalle, sen sijaan tavoiteltiin modernimpaa tapaa toteuttaa äänentoisto. 

Salin muoto vaikutti ratkaisuihin

Virtain kirkkosali on arkkitehtonisesti kaunis ja akustisesti kiinnostava tila. Se on muodoltaan leveä ja viuhkamainen – ratkaisu, joka toimii visuaalisesti hienosti, mutta asettaa erityisvaatimuksia äänentoiston kannalta. Salin leveyden myötä pelkkä keskitetty kaiutinpari ei yksinkertaisesti voi kattaa koko kuuntelualuetta ilman merkittäviä kompromisseja. 

Tärkeä lähtökohta suunnittelussa oli myös se, että uusia kaiutinripustuspisteitä ei voitu rakentaa. Tämän vuoksi pääkaiuttimille oli käytännössä vain yksi sijainti – vanhan järjestelmän paikka lavan yläpuolella. Ratkaisujen tuli siis sopeutua olemassa oleviin rakenteisiin, ei toisin päin. 

Tämä ei kuitenkaan ollut este, vaan arjen realiteettien määrittelemä lähtökohta, jonka ympärille alettiin rakentaa toimivaa ja hallittua järjestelmää. “Aika useassa kohteessa – varsinkin kirkoissa – kaiuttimia ei saa sijoittaa vapaasti äänentoiston kannalta optimaaliseen paikkaan, kompromissitilanteissakin täytyy pyrkiä siihen, että ääni suunnataan hallitusti sinne, missä kuulijat ovat” kertoo kaiutinjärjestelmän suunnittelusta vastannut Intersonic Oy:n Antti Rintamäki. 

Akustiikka tukena, mutta ei ratkaisevana

Salin akustiikka on luonteeltaan kohtuullisen elävä, mutta sitä on selvästi mietitty jo rakennusvaiheessa. Lavan yläpuolella olevat akustiset kattoelementit ja takaseinän vaimennusmateriaalit kontrolloivat tilan jälkikaiuntaa ja tekevät salista hallitun. Näiden ansiosta esimerkiksi musiikki soi salissa luonnollisesti. 

Salin kaunis jälkikaiunta ei ole puheen kannalta yleensä optimaalinen asia. Tärkein tekijä on sen sijaan suoran äänen määrä. Mikäli suurin osa puheesta saapuu kuulijalle seinistä, katosta ja lattiasta heijastuneena, ymmärrettävyys väistämättä heikkenee. Tämän vuoksi jo suunnittelun alkuvaiheessa oli selvää, että järjestelmään tarvitaan useampia kaiuttimia. Kuulijoille tuli saada mahdollisimman paljon suoraa ääntä eri puolilla salia. 

Ratkaisuksi hajautettu kaiutinjärjestelmä

Uudessa järjestelmässä käytettiin Renkus-Heinz -kaiuttimia, joiden avulla rakennettiin hajautettu, mutta saumattomasti toimiva kokonaisuus. Pääkaiuttimiksi valittiin P-sarjan 12-tuumaiset kolmitiekaiuttimet, joiden suuntakuvio – 60 astetta pystysuunnassa ja 90 astetta vaakasuunnassa – oli juuri sopiva kattamaan salin keskiosan lisäksi valtaosan istumapaikoista, mutta ilman ylikuulumista kattoon tai takaseiniin. 

Apukaiuttimina – etukulmien täydennyksinä sekä takaosan viivekaiuttimina – käytettiin saman valmistajan C-sarjan kuusituumaisia kaksitiekaiuttimia, jotka avautuvat laajemmin, 60 x 150 astetta. Tämä mahdollisti sen, että vaikka apukaiuttimet sijoittuvat lähemmäs kuulijoita, ne pystyivät silti kattamaan leveän alueen tasaisesti ilman tarvetta suurelle äänenpaineelle. 

Pää- ja apukaiuttimissa käytetään samaa patentoitua Complex Conic Horn -torviteknologiaa, joka tuottaa tasaisen suuntakuvion ja yhtenäisen äänensävyn puheen ymmärrettävyyden kannalta kriittisimpien taajuuksien alueella. Yhtenäinen teknologia eri kaiutinmallien välillä helpotti merkittävästi järjestelmän virittämistä ja teki eri kuuntelualueiden yhteensovittamisesta luonnollista. Kuulija ei saa vaikutelmaa siitä, että ääni siirtyy ”kaiuttimelta toiselle” – sen sijaan ääni jatkuu ja pysyy yhtenäisenä, aivan kuin se tulisi yhdestä lähteestä. 

”Renkus-Heinz -mallistossa on myös se hyvä puoli, että valtaosassa point-source -kaiuttimia keski- ja ylä-äänien suuntain on käännettävissä. Näin kaiuttimen suuntakuvio ei ole riippuvainen siitä asennetaanko kaiutin pystyyn vai vaakaan.” Rintamäki muistuttaa. 

Hyvin suunniteltu kaiutin soi paremmin

Mitä matalammat taajuudet ovat kyseessä, sitä ympärisäteilevämpi kaiutin on, valmistajasta riippumatta. Ihmisäänen kannalta olennaiset taajuudet ovat kuitenkin keski- ja ylä-ääniä, joiden suuntaaminen on paremmin kaiuttimen mekaanisella rakenteella toteutettavissa. Kaiuttimien avautumiskulma tarkoittaakin yleensä näiden ylempien taajuuksien suuntaavuutta. 

Renkus-Heinz point source -kaiuttimille ominainen luonnollinen ja selkeä ääni ei ole sattumaa, vaan seurausta valmistajan kehittämästä Complex Conic –torviteknologiasta. Siinä missä monet valmistajat ohjaavat keski- ja ylä-äänet suorakulmaisen äänisuuntaimen läpi, Complex Conic noudattaa ääniaallon luonnollista pallomaista laajenemista. 

Huonosti suunnitelluissa torvirakenteissa on tavallista, että erityisesti alemmilla taajuuksilla äänikeilan suunta kääntyy – ilmiö tunnetaan nimellä ”pattern flip” ja korkeilla taajuuksilla suuntaimen kulmikkaan rakenteen vuoksi syntyy epätasaisuutta ja sävyvirheitä. Nämä molemmat seikat ovat seurausta eri taajuuksien aallonpituuksista ja niihin liittyvistä fysikaalisista ilmiöistä. Complex Conic -torvi ei yritä taistella fysiikan lakeja vastaan, vaan päinvastoin hyödyntää niitä. Tämän ansiosta suuntaavuus säilyy paremmin hallittuna laajemmalla taajuusalueella.

Edellämainitut ominaisuudet ovat huomionarvoisia kohteissa, joissa puheäänen ymmärrettävyys ja selkeys on tärkeää. Virtain Helluntaiseurakunnan kaltaisessa tilassa yksittäisten kaiuttimien torvisuuntaimien käyttäytyminen ei ole tekninen yksityiskohta, vaan keskeinen syy siihen, miksi uusi järjestelmä toimii niin hyvin. 

Subwooferin rooli: vain yksi kaiutin, useita hyötyjä

Bassotaajuuksia varten järjestelmään lisättiin yksi 18-tuumainen subwoofer samasta Renkus-Heinz C-sarjasta. Se sijoitettiin poikkeuksellisesti lavan takaosan keskikulmaukseen, josta ääni pääsee jakautumaan mahdollisimman tasaisesti koko saliin. Päätös yhdestä subwooferista oli harkittu. Matalat taajuudet leviävät kaiuttimesta lähes ympärisäteilevästi joka suuntaan ja kahden subin käyttö voi johtaa helposti siihen, että niiden yhteisvaikutus aiheuttaa korostumia tai vaimentumia eri kohdissa salia. Tässä tapauksessa yksi, hyvin sijoitettu bassokaiutin tuotti rauhallisemman ja tasapainoisemman toiston.

Lisäetuna, subwooferin lavalle sijoittaminen mahdollistaa sen, ettei soittajien – erityisesti basistin – tarvitse käyttää suuria lavamonitoreja kuullakseen itsensä, vaan koko esiintymisalue saa hyödyn tasaisesta bassotoistosta. Subbanen ei myöskään ole liian lähellä eturivissä istuvia lähimpiä kuulijoita. 

Huolellisesti säätämällä saadaan kokonaisuuden eri osat “näkymättömäksi”

Kaiutinjärjestelmän asentamisesta ja käyttöönotosta vastasi yhdessä seurakunnan vapaaehtoisten kanssa Särmä Sound Oy:n Sami Ahonen. Hänellä on pitkä kokemus äänentoistojärjestelmistä ja myös runsas keikkakokemus erilaisissa kirkkosaleissa. “Kaikenlaista on vuosien saatossa tullut vastaan, mutta täällä käyttöönotto sujui varsin suoraviivaisesti sen jälkeen, kun olimme saaneet kaiuttimet asennettua. Eniten aikaa vei pääkaiuttimien suuntauksen hienosäätö, jotta ääni saatiin leviämään yleisöalueelle tasaisesti, ilman että se osuu liiaksi salin seinille” kertoo Ahonen. Seurakunnan asennustalkoolaiset saavat Samilta myös runsaat kehut. 

Kun pääkaiuttimien taajuusvaste ja tonaliteetti oli suuntausten jälkeen säädetty kohdalleen, niiden mukaan säädettiin myös apukaiuttimien vasteet. Lopuksi apukaiuttimet viivästettiin ajallisesti ja äänenvoimakkuudeltaan siten, että kuulija kuulee äänet yhtenäisesti – apukaiuttimen ääni saapuu kuulijalle samaan aikaan kuin pääkaiuttimien signaali, vaikka kaiuttimet olisivatkin lähempänä. Tasojen ja saumakohtien tarkastelussa sähköakustiset mittaukset ovat olennaisessa roolissa. “Rational Acousticsin Smaart-ohjelma on ihan ehdoton työkalu näissä hommissa,” muistuttaa Sami “Särmä” Ahonen, ”toki kokonaisuutta arvioitiin myös perinteisesti kuuntelemalla.” 

Hyvin säädetty järjestelmä ei kiinnitä huomiota itseensä. Ääni ei tunnu tulevan eri pisteistä, vaan ikään kuin yhdestä tilassa läsnä olevasta lähteestä. “Parhaimmillaan hyvin säädetty hajautettu kaiutinjärjestelmä voi tuntua siltä, että apukaiuttimista ei tule ääntä, koska ne summautuvat saumattomasti kokonaisuuteen” kertoo Rintamäki. Tämä on juuri se vaikutelma, joka Virtain uudessa järjestelmässä nyt vallitsee. ”Kuulija huomaa selkeän eron vasta kun apukaiuttimet laitetaan pois päältä.”

Lopputulos: ääni, joka tukee sisältöä

Seurakunnan uusi järjestelmä toimii nyt kaikissa käyttötarkoituksissa. Puhe kuuluu erottelevasti koko yleisöalueella, musiikki soi täyteläisesti ja hallitusti, ja tila toimii saumattomasti niin pienissä kuin suurissakin tilaisuuksissa. Erityisesti takaosan lisätiloissa, jotka aiemmin olivat lähes hyödyttömiä äänentoiston kannalta, kuuluu nyt selkeä, tasapainoinen ääni ilman erillisiä säätöjä.

Asiakasta ilahdutti myös se, että toteutettu uudistus ei ollut taloudellisesti liian raskas toteuttaa. Oikeilla tuotevalinnoilla päästiin laadukkaaseen lopputulokseen, ilman turhia kompromisseja.

Järjestelmä on suunniteltu niin, että sen käyttäminen on helppoa – se toimii ilman jatkuvaa säätämistä, korjaamista tai epävarmuutta. Tämä helpottaa myös paikallisten tekniikkaihmisten jokaviikkoista tekemistä. Hyvin toimivalla setillä on mukavampi operoida ja vapaaehtoisiakin on helpompi saada mukaan toimintaan, kun tekniikka ei ole pelkästään ongelmien kanssa kamppailua. Ja ennen kaikkea uusi kokonaisuus toimii huomaamattomasti. Ääni ei häiritse, vaan tukee sanomaa, musiikkia ja läsnäoloa.

Kiertueäänentoiston vaatimukset kasvavat päivä päivältä. Kaluston on oltava tehokkaampaa, energiatehokkaampaa, monipuolisempaa ja kuitenkin yksinkertaisesti hallittavaa. Vastaus löytyy nyt uudesta Powersoft Unica™ T -sarjasta. Sarja sisältää kaksi vahvistinversiota, jotka tarjoavat äänenlaatua, tehoa ja luotettavuutta keikkakestävässä paketissa.

Kun Powersoftin tuotekehitysjohtaja Claudio Lastrucci esittelee uuden Unica T:n ominaisuuksia, painotus ei ole niinkään teknisissä detaljeissa tai teholuvuissa. Hän puhuu asennusnopeudesta, hallittavuudesta ja tilanteista, joissa laite on yksinään ratkaisevassa roolissa. Siksi Unica T ei ole vain tuotepäivitys – se on itseasiassa vastaus moneen teknikon kentällä kohtaamaan haasteeseen.

Kaksi mallia, yksi käyttölogiikka – vähemmän yllätyksiä

Unica T -sarjassa on kaksi vaihtoehtoa: 4-kanavainen Unica 4T ja 8-kanavainen Unica 8T. Molemmat ovat päällisin puolin samannäköisiä yhden räkkiunitin korkuisia ja noudattavat samaa arkkitehtuuria.

Jos palataan kuitenkin tehoihin, nelikanavainen Unica 4T 20K4 tarjoaa vahvistintehoa per kanava seuraavasti:

• 5500 W @ 2 Ω
• 4400 W @ 4 Ω
• 2500 W @ 8 Ω

Kahdeksankanavainen Unica 8T 10K8 puolestaan:

• 1250 W @ 2 Ω
• 1200 W @ 4 Ω
• 1000 W @ 8 Ω

Nämä luvut ovat ilman Power Sharingia – yhtä suuri teho jokaiseen kanavaan. Tarvittaessa tehoa voi jakaa myös dynaamisesti kanavien välillä. Ja Unica T tarjoaa vahvistettua signaalia aina 2Ω kuormasta 100V linjoihin, ilman erillistä konfigurointia.

Unica T pitää sisuksissaan myös täysiverisen audio DSP:n, joka pitää sisällään kaikki modernin vahvistimen prosessointiominaisuudet sekä kaiutinlinjojen suojaus- ja analysointityökalut.

”Tarvitaan lisää tehoja subille?” – Unica T toimittaa

Monessa live-tilanteessa esimerkiksi subwoofer-kanavat tarvitsevat enemmän tehoa kuin keski/ylärekisterin kaiuttimet. Räkissä ei välttämättä ole kuitenkaan tilaa suurempikokoisille lisävahvistimille. Unica T:n Extreme Power Sharing mahdollistaa sen, että yksi kanava voi antaa tarvittaessa tehoa yli tuplasti nimellistehonsa, jos muut kuormat sen sallivat. Järjestelmää ei siis tarvitse enää rakentaa symmetrisillä tehobudjeteilla – laite joustaa tarpeen mukaan. Halutessaan kanavia voi myös sillata, jolloin kanavakohtaista maksimitehoa on entistä enemmän tarjolla.

Sähkökatkoksia vastaan

Poikkeustilanteissa paljastuu Unica T:n suunnittelun tuoma lisäarvo. Jos esimerkiksi virta häviää hetkellisesi keikkapaikalla – kuten joskus saattaa käydä käy, erityisesti ulkoilmatoteutuksissa – Unica T pysyy ”hengissä” PoE++-syötön avulla. Se ei toki ylläpidä koko signaaliketjua, mutta pitää prosessorin, logiikan ja laitteen verkon toimintakunnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sähköt palaavat, vahvistin ei tarvitse täyttä boottausta – se on toimintakunnossa alle puolessa sekunnissa. Tarvitset siis vain UPSilla varmistetun PoE++ -kytkimen varmistaaksesi vahvistininfran nopean käynnistymisen. Täydellisen virtakatkoksen jälkeen uudelleenkäynnistymisaika on sekin alle kymmenen sekuntia.

Pelkän PoE++ käyttöjännitteen avulla teknikko voi konfiguroida vahvistimia ja jopa valvoa vahvistimeen kytketyn kaiutinjärjestelmän tilaa, siis ilman verkkovirtaa! Tämä voi olla ratkaiseva pelastaja keikkaolosuhteissa ja joskus jopa helpotus varastossa järjestelmää prepatessa.

Analoginen tulo, joka ei pelästy kenttäolosuhteita

Unica T hyödyntää Powersoftin kolmannen sukupolven vahvistinarkkitehtuuria, jossa sekä tulo- että lähtöpuolet on suunniteltu uusiksi mahdollisimman laadukkaan äänenlaadun saavuttamiseksi. Signaali-kohinasuhde on jopa 116 dBA, mikä on korkein Powersoftin vahvistimissa tähän asti mitattu arvo.

Unica T:n analogituloissa käytetään galvaanisesti erotettuja, studiotason sisääntuloja, jotka kestävät jopa 100 VRMS häiriöitä ilman vaurioita tai häiriötaajuuksia. Tämä ei ole vain tekninen yksityiskohta – se on ennaltaehkäisevä ominaisuus ylimääräisille huoltoreissuille.

Kolme porttia, kaksi tapaa verkottaa

Monikanavaisissa järjestelmissä kaapelointi ja reititys voivat viedä suhteettoman paljon aikaa. Analogisten sisääntulojen lisäksi Unica T voi vastaanottaa verkotettua audiota Dante tai AES67-muodossa. Unica T tarjoaa tähän kolme 1Gb Ethernet-porttia, jotka tukevat kahta toimintatilaa:

• Switched Mode: ketjutus, kun tarvitaan yksinkertaisuutta
• Split-Redundant Mode: ääni- ja ohjausverkko erotetaan toisistaan, secondary-verkko mukaan lukien

Esimerkiksi vaativammassa festivaalituotannossa voidaan erottaa järjestelmän hallintaverkko kriittisestä äänidatasta.

Ohjaus ja käyttöliittymä kertoo paljon kerralla

Laitteen OLED-näyttö ja värikoodatut LEDit ilmoittavat yhdellä silmäyksellä, mitä laitteessa tapahtuu. Kun tarve ilmenee, voit liittyä UnicaT:hen suoraan USB-C:llä tai hallita laitetta verkon välityksellä ArmoníaPlus ohjelmistolla – ja MyUniverso-pilvipalvelu hoitaa valvonnan ja etädiagnoosin.

Laitteessa olevien GPIO-liitäntöjen avulla voit yhdistää vahvistimen ulkopuolisiin ohjausjärjestelmiin, esimerkiksi hätäkuulutusmykistykseen tai palokellon kärkitietoon.

Helppo huoltaa – nopea Easy Swap vaihtolaitteille

Unica T:n rakenne on suunniteltu myös helpoksi huoltaa. Etusuojaverkko irtoaa ilman työkaluja, ja suodattimen puhdistus voidaan tehdä helposti suoraan keikkapaikalla. Jos laite kuitenkin jostain syystä menee vaihtoon, Easy Swap -toiminnallisuuden avulla uusi varalaite lukee vanhan vahvistimen asetukset suoraan USB-muistilta, DSP-asetuksia ja firmisversiota myöden. Et tarvitse tietokonetta tai softaa, vaan uusi korvaava laite voidaan vaihtaa hetkessä ja tuotanto voi jatkua. Kunkin Unica T -vahvistimen takapaneelissa on siis irroitettava muistitikku, johon käytössä oleva vahvistin tallentaa jatkuvasti kahdennettua varmuuskopiota asetuksistaan. Mahdollisen laiterikon sattuessa tämä tieto saadaan nopeasti siirrettyä USB-muistilta varavahvistimeen.

Unica T on rakennettu ammattilaisille

Unica T ei ole tehty messuilla esiteltävä speksilista mielessä. Se on tehty keikkaolosuhteiden ehdoilla. Jokainen ominaisuus – olipa kyseessä GPIO-liitäntä, LED-merkkivalo, PoE-varmennus, Easy SwaP tai laadukas signaalitie – on perusteltavissa tuotannon arjessa vastaantulevilla tilanteilla.

Kun aikataulu on tiukka, olosuhteet haastavat ja virransyöttö epävarmaa, Unica T ei aiheuta lisää kysymyksiä – se antaa oikeita vastauksia.

OTA YHTEYTTÄ: